Tammikuu 2025

Pidämme lahjojen saamisesta. Saimme jouluna jälleen tästä muistutuksen, lasten ohella aikuisetkin avasivat paketteja jännityksen vallassa. Kuitenkaan emme aina oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, kun saamme jotain. Vaivaannumme, toisinaan kursailemme ja sanomme että ei olisi tarvinnut. Saatamme samalla miettiä, miten voisimme korvata lahjan tai harmittelemme, jos emme ole antaneet samanarvoista lahjaa takaisin.
Saaminen voi olla epäilyttävääkin: mitähän tässä mahtaa olla takana? Mikä mahtaa olla antajan todellinen motiivi? Lahjan vastaanottaminen voi osoittautua vaikeaksi taidoksi. Joulunajan tärkeä viesti on antamisen ja saamisen merkityksien pohtiminen. Ei niinkään sen miettiminen, kuka meistä antaa tai osaa valita parhaat lahjat, vaan sen pysyvämpi oivaltaminen, että Jumala on antanut meille jotain todella suurta.
Uskomme ytimeen kuuluu ymmärtää edes vähän siitä, mitä Jumala teki antaessaan itsensä ja tullessaan ihmisten luo ihmisenä. Hän oli valmis luopumaan aivan kaikesta, jotta voisi rakentaa yhteyden ihmisten ja Jumalan välille. Taivaallinen Isä antoi, vaikka Hän tiesi miten ihmiset tulevat kohtelemaan tätä lahjaa.
Yhä edelleen, yli 40 vuoden jälkeen löydän itseni hämmentyneenä armon lahjan ääreltä ihmettelemästä, että näinkö rikas armo kuitenkin on? Kun katson taaksepäin elämääni, niin ajattelen, että suurimmat ongelmani ovat johtuneet juuri Jumalan suuren rakkauden ja armon liian ohuesta ymmärtämisestä. Siitä on johtunut sekin, etten sittenkään ole osannut osoittaa sellaista rakkautta toisia kohtaan kuin olisi ollut mahdollista ja niin tarpeellista.
Tämä mielessä on hyvä suunnata kohti uutta armon vuotta 2025.

Kai-pappi