by Kai Kangas
Mitä silmät ei nää...
Emme useinkaan tule ajatelleeksi millainen kallisarvoinen lahja näkökykymme meille on. Otamme sen meille annettuna itsestäänselvyytenä. Usein vasta ikääntymisen myötä tuleva näön luonnollinen heikentyminen saa meidät huomaamaan näkökyvyn merkityksen. Näin tuntuu ainakin itselleni käyneen.
Helen Keller oli kuurosokea ja kuitenkin hän teki vaikuttavan uran kirjailijana ja vaikuttajana. Hän puhui mm. 7 kieltä. Tarina kertoo häneltä kysytyn: ''Eikö ole traagista, ettei voi nähdä maailman kauneutta?'' Älykkään naisen vastaus tahdittomaan kysymykseen on jäänyt elämään: ''Minusta on traagisempaa, että näkee, mutta ei ymmärrä näkemäänsä.''
Jeesus paransi aikanaan usean sokean näön. Hänen myötätuntonsa sokeita kohtaan oli ilman epäilystä aitoa ja syvää. Jeesuksen tosiasiallisin huoli ulottuu kuitenkin ihmisen näkökykyä syvemmälle. Se koskee ihmisen kykyä ymmärtää elämää ja todellisuutta.
Tämän kysymyksen saamme jokainen vuorollamme vastattavaksi jossain kohtaa elämämme aikana. Käytännössä meidän vastauksemme kysymykseen todellisuudesta on asenne, jolla me suhtaudumme meille kerrottuun evankeliumiin. Perimmäinen todellisuus näkyvän todellisuuden taustalla on, että Jumala on ja että Hän pelastaa ne, jotka tahtovat luottaa Hänen rakkauteensa.
Matt 6:23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Jumala antoi Poikansa Jeesuksen ihmisille elämän tosi Valoksi. Tämän ymmärtäminen antaa meille perustan nähdä ja ymmärtää sekä tätä aikaa, että näkymättömissä olevaa hengellistä todellisuutta.
Kirkkautta kaamoksen keskelle,
toivottelee Kai-pappi
Elävä Vesi
by Kai Kangas
Elävä Vesi
Lomareissullamme tyttären perheen luona Kirkkoniemessä ilmat olivat helteiset ja juomaveden tarve oli suuri. Pahaksi onneksi Kirkkoniemen kau-pungin veden lähteen oli jokin saastut-tanut, ja siksi oli veden keittokehoitus voimassa koko vierailumme ajan. Puhtaan veden merkitys tuli jälleen todetuksi. Jeesuksen ajan Israelissa veden merkitys oli erityisen suuri. Arvossa pidettiin kevätsateita, ja vesi, joka saatiin niistä talteen, symboloi elämää. Autiomaa puhkeaa elämään, kun kevätsade sen kastelee.
Samarian nainen joutui käymään kai-volla sellaiseen aikaan, ettei tarvitsisi kohdata muita kaupungin naisia. Nämä pitivät tätä huonona naisena. Sama-rian nainen edusti elämäntapansa vuoksi jonkinlaista vähemmistöä vä-hemmistön sisällä. Keskustelussa Jee-suksen kanssa nainen viittasi Jaakobiin esi-isänään, joka oli suora provokaatio Jeesuksen juutalaiseen taustaan liit-tyen. Tässä oli kyse etnisestä kitkasta.
Naisen elämässä miehet vaihtuivat tiu-haan tahtiin. Hänellä oli moraalista kitkaa kaupungin muiden asukkaiden kanssa. Tiedämme kokemuksesta, että osapuolten välinen ristiriita estää rakentavan keskus-telun ja kohtaamisen syntyminen osapuol-ten välille. Esimerkkejä tästä on liikaakin. Meneillään olevat raa'at konfliktit Ukrainan ja Venäjän välillä, sekä Gazan sota. Näissä on kyse etnisestä, uskonnollisesta tai poliittisesta ristiriidasta, kitkasta.
Jeesus lupasi antaa samarian naiselle sitä vettä, joka tyydyttäisi hänen elämänjanon-sa. Elävä Vesi tulisi muuttamaan naisen kohtalon tässä ajassa, ja Elävän Veden voi-ma kantaisi naisen aina iankaikkisuuteen saakka. Raamattu kertoo sen veden alku-perästä, jota Jeesus tahtoo meillekin antaa: ”Ja hän näytti minulle elämän veden vir-ran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Ju-malan ja Karitsan valtaistuimesta. (Ilm.22:1)”
Tämän Elävän Veden vaikutus meidän elämässämme synnyttää meissä iankaikkista elämää, ja myös voitelee elämämme kitkapintoja. Ajan myötä koemme sen tervehdyttävän vaikutuksen kaikilla elämämme alueilla. Siunattua satokautta! – toivottaa Kai -pappi
Kuukauden sana
by Kyösti Viikki
Niin ovat vuodet vierineet
On kulunut 13 vuotta siitä, kun aloitin
seurakuntamme pastorina. Työrupea-
mani täysiaikaisena päättyy 1.9. kulu-
vaa vuotta. Yhteisenä ratkaisuna van-
hemmiston ja johtoryhmän kanssa
olemme kaavailleet, että jatkaisin jon-
kin aikaa puoliaikaisena työntekijänä.
Käytännössä se merkitsee sitä, että
olen n. 2 viikkoa kuukaudesta työssä ja
2 viikkoa eläkkeellä. Se tulee näky-
mään seurakuntalaisille siten, että pas-
tori ei olekaan nyt mukana kaikissa sel-
laisissa tapahtumissa, jossa voisi ajatel-
la, että pastorin olisi hyvä olla mukana.
Seurakunnan tulevaisuuden kannalta ei
ole tarkoituksenmukaista jatkaa kovin
pitkään puoliaikaisella pastorilla, vaan
viisautta olisi löytää tehtävää jatka-
maan henkilö, joka voisi antaa täyden
panoksen seurakuntatyöhön. Olen
vilpittömällä mielellä kanssanne sa-
massa rukous-rintamassa niin kauan,
että oikea henkilö löytyy oikeaan
aikaan tehtävään.
Tämä ei siis ole mikään jäähyväistilitys, kos-
kapa kuitenkin vielä jatkamme yhteistä
matkaa jonkin aikaa. Mutta on tämä kui-
tenkin merkittävä etappi minun henkilö-
kohtaisessa historiassani kokoaikaisen työn
päättyessä, sekä melkoinen nivelkohta
Haapamäen seurakunnan historiassa.
Olemme usein saaneet yhdessä huomata
ja ääneenkin sen olemme todenneet, että
Taivaan Isä on pitänyt meistä hyvää huolta,
sekä seurakuntana, että jokaisesta meistä
yksilöinä. Eiköhän Hän siis edelleenkin
pitäisi meistä huolta yhdessä ja yksin.
Ef 3:18 -21 ...että te, rakkauteen
juurtuneina ja perustuneina, voisitte
kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä
leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja
oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden,
joka on kaikkea tietoa ylempänä; että
tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän,
monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä
me anomme tai ymmärrämme, sen voiman
mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle
kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa
Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien,
aina ja iankaikkisesti! T: Kai-pappi