Artikkeli // Diakonian juurilla

Diakonian juurilla

by

Diakonian juurilla
On tunnettu tosiasia, että moni kokee vaikeutta uskoa hyvään Jumalaan sen tähden, että maailmassa on niin paljon pahaa. Kieltämättä se onkin haasteel-linen kysymys, myös kristitylle, jolla on uskonvakaumus Luojaan ja Pelastajaan. Kärsimyksen ongelman pohtimisessa meitä auttaa, kun tarkastelemme asiaa pyhän ehtoollisen kautta. Ymmärtäes-sämme vähänkään ehtoollisen merkitystä näemme samalla, ettei Jumala olekaan kylmä sivustaseuraaja, joka etäältä katselee kärsivää ihmistä ja ihmiskuntaa.
Jumala osallistuu mitä syvimmällä ja konkreettisimmalla tavalla meidän kipuumme nimenomaan ehtoollisella, Poikansa Jeesuksen uhrin kautta. Kristuksen haavat liittyvät kaikkien meidän yhteiseen kokemukseemme kärsimyksestä. Ehtoollinen puhuu meille kaiken muun lisäksi myös siitä, että Ju-mala tietää mitä kipu on. Osallistumi-semme ehtoolliselle tarkoittaa meidän hyväksyvän Jumalan kädenojennuksen meitä kohtaan. ”Taivaallinen Isä, minä ymmärrän, että sinuunkin sattuu”.
Kristittyinä ihmisen auttaminen tulisi olla meille ominaista. Evankeliumin ytimenä on tämä ajatus, joka liittyy yhteisen kärsimyksen lievittämiseen, ja se on siksi kallisarvoista Jumalan silmissä.
Hengellisen työn eri ulottuvuudet tähtäävät kärsimyksen lievittämiseen eri tasoilla. Sananjulistus ja diakonia ovat saman kolikon kaksi puolta. Ruumiillinen nälkä, jano ja alastomuus ovat karua todellisuutta monelle. On olemassa myös hengellistä nälkää, Hengen janoa, henkistä tai hengellistä alastomuutta. Kaikkeen siihen työhön voimme osallistua eri tavoin lahjojamme, kykyjämme käyttäen. Sanat, katse, käden ojennus, kuinka pieni ele tahansa voi olla tästä näkökulmasta tarkasteltuna arvaamattoman tärkeä.
Lähimmäisiä kohdatessa on hyvä muistaa käytännön evankeliumin periaate, jonka Dag Hammarsköld puki upeasti sanoihin: ” Minä olen astia. Juoma on Jumalan. Ja Jumala se, jolla on jano.”
Päivä päivältä kirkastuu, - pastori Kai